Historia

Forssan Työväentalon juhlasali.
Forssan Työväentalon juhlasali.

Viereisestä kuvasta alkaa oma taipaleeni soittajana. Tuossa samassa paikassa seisoin vuonna 1945, kun Ohjelmalliset iltamat -kiertue esiintyi Forssassa. Silloin oli iltamaluvan vaatimuksena, että tilaisuudessa on ainakin kymmenen ohjelmanumeroa, ennen kuin lopuksi sai tanssia puolitoista tuntia.

Elettiin ensimmäistä vuotta sodan päättymisen jälkeen. Iltamien ”vetonauloina” oli joukko sen ajan kuuluisimpia taiteilijoita: En muista kuka esitti silloin kovin suosittua ”Möttönen” roolia, mutta soittajista paikalla olivat mm. Harry BergströmHenry Theel ja Viljo Vesterinen, joka oli todellinen suursuosikki silloin. Olihan mm. Vesterisen soittama Säkkijärven polkka soinut useamman vuorokauden yhtä soittoa ja sen ansiosta suomalaiset estivät Neuvostoliittolaisten radiomiinojen laukeamisen, jotka oli asetettu tuhoamaan elintärkeä silta suomalaisilta.

No niistä ajoista olen vain kuullut aikuisten juttuja, mutta koskaan ei mielestäni lähde se hetki, jolloin Viljo Vesterinen esitti ”tanssinumeroa” soittaen itse ja tanssien soittonsa tahtiin. Tässä paikassa seisoin eturivissä, kun Vesterinen pysähtyi eteeni, otti etusormestani kiinni ja soitimme ”yhdessä” pienen hetken. Taiteilija oli sanonut äidilleni: ”Tuosta pojasta tulee vielä soittaja”. Itse en sanomisia muista, mutta soittamisen kyllä. Kuvat paikalta ovat kesältä 2013. Paikka ei ollut muuttunut mielestäni yhtään, siitä kun olin siellä ”soittanut” ensi kerran.

kuvaTyTa_001Sittemmin sain ”vakituisen keikkapaikan”, olin alle kouluikäinen, kun sunnuntaisin käytiin Pyhäkoulua. Kuvan talossa oli Pelastusarmeija. Siellä oli ainakin kitaransoittajia ja sellainen iso bassorumpu, joka oli lattialla. Joku huomasi, että minulla oli kai sitten rytmitajua, kun sain käteeni sellaisen isopäisen nuijan, jonka varren päässä oli nahkalenkki. Minulle opetettiin, milloin sitä missäkin laulussa lyödään. Sitä voin hyvin kutsua ensimmäiseksi orkesterimuusikon soittokokemuksistani. No – rumpalia minusta ei kuitenkaan tullut, mutta myöhemmin sain hanurin, joka sitten onkin kulkenut matkassa jo yli 60 vuotta.