Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2014

André Rieu Hartwall Areenalla 7.6.2014

André Rieu’n konsertissa 7.6.2014 Hartwall Areenalla

Pitkään odottamani André Rieu’n konserttikiertue saapui sitten myös tänne meille. Maailmankuulu ja kymmeniä kultalevyjä soittanut viihdeorkesteri rantautui 7. 6. 2014, paikkana oli tietysti suurin helsinkiläinen esiintymispaikka, eli Hartwall Areena. Orkesteri tuli Liettuan, Latvian ja Viron esiintymisien jälkeen, vain päivän vapaa-ajalla.

Olen aina hehkuttanut kavereille, kuinka mahtava joukko se on, sillä YouTubessakin on kymmeniä pätkiä heidän konserteistaan eri puolilta maailmaa. Vaikka helsinkiläinen esiintymispaikka on tuonkaltaiselle ja -ikäiselle yleisölle todella kolkko ja tyly, oli odotukset kuitenkin korkealla. Yleisö oli tietysti halunnut myös osaltaan kunnioittaa idoleitaan, sen huomasi hyvin, esim. miehillä oli paljon pukuja päällä, myös itselläni, mutta kaikki ei mielestäni kyllä ollut ihan kohdallaan. Oliko pitkä kiertue ennen Helsinkiä vaikuttanut väsyttävästi, tai oliko André saanut ihan kummallista informaatiota suomalaisista faneistaan, siltä ainakin tuntui.

Orkesteri aloitti esiintymisensä laimealla sovituksella kappaleesta Mustat silmät, se valssi soi mielestäni niin kuin ”jotain täytyy soittaa” pohjalta ja kaukana oli se glamourinen esiintyminen, jota netistä aina katsellaan. Ohjelmisto kauttaaltaan oli mielestäni kuin johonkin takapajullaan rakennettu, mukana oli Andrén kertoman mukaan myös jostain kadulta löytyneitä venäläisiä soittajia, kaksi balalaikkaa ja hanuri. Ei siinä tietysti olisi mitään kummallista, mutta suuresta venäjänmaasta löytyy balalaikan soittajia yhtä paljon kuin meillä Suomessa on koko väestö ja kun sitten vielä soitetaan mm. Oi niitä aikoja, niin minulle kyllä jäi outo maku suuhun. Ei sitä myöskään parantanut naissolistin laulama Besame Mucho, vaikka taiteilijatar yrittikin tarjota visuaalista tunnetta esitykseensä. Yleisö oli kuitenkin kohteliasta ja taputti, mutta entisenä soittajana tiedän, koska aplodit on ns. kohteliata, eikä siitä, että tämä oli sitä itseään.

André itse kyllä yritti speakeillaan pitää tunnelmaa yllä, mutta ainakin minun mieleeni tuli väkisinkin ajatus: Jos Riku Niemi olisi ollut samanlaisella kokoonpanolla, samassa paikassa, olisi meno ollut kyllä toisenlaista. Ei tämä tietysti vaikuta niihin mielipiteisiin, jotka olen Andrésta muodostanut, mutta totuuden nimessä on kyllä sanottava, että sattuu niitä heikompia esiintymisiä myös suurille tähdille, eikä yksistään minulle. Isoäitini tapasi sanoa: Totuuden puhuja ei yösijaa saa, mutta tämä oli minun fiilikseni konsertista.