Simo Silmun keikalla

SimoLauantaina 10.5. ”vanha ystäväni” soitti ”Tule kuuntelemaan Simo Silmua Vanhan kellariin”. Ei muuta kuin menoksi. Olen aina arvostanut Simoa kovana hanuristina. Nimenomaan sellaisena, joka soittaa yleisölleen eikä esitä mitään superjuoksutuksia, joihin yleensä sortuu nuoremmat hanuristit, kun on vielä näyttämisen tarvetta, silloin esitettävän kappaleen ”ajatus”  joskus unohtuu, mutta Pihlajamaan pikku casotto soi Simon käsittelyssä hienosti.

Usein, kun katselee ”keikkahanuristia” niin bassopuoli on vähäisellä käytöllä, mutta Simo soitti molemmin käsin koko ajan. Yleisö oli aplodeista päätellen myös ohjelmistoon hyvin tyytyväistä ja bändi veti koko setin aina hyvin lyhyillä tauoilla, mikä kertoo siitä, että hommaa on harjoiteltu. Seisoin hetken aivan soittolavan edessä ja katselin kuinka Simo selvästi edelleen nauttii esiintymisestä.

Usein käy niin, että soittajat ”leipääntyy” kun ilta illan jälkeen soitetaan samoja biisejä. Näin ei ainakaan ollut Simon kohdalla. Jonkinlaisena miinuksena näin hanurinsoiton kuulijana, olisin toivonut, että äänipöydän takana ollut kaveri olisi huomioinut myös hanurin kuulumisen, hanurin tason olisin itse kyllä nostanut ylemmäksi, se kun oli usein soolosoittimena. Simo on todella oikea soittaja, isolla ässällä.