Harvoin on sattunut, että kaksi kiinnostavaa konserttia on tullut käytyä kuuntelemassa ja katsomassa samana viikonloppuna.

Perjantaina olin Anneli Sarin ”Édith Piaf Rakastetuimmat laulut” -konsertissa. Asia kiinnosti, koska itsekin olen tehnyt ravintolashown samoista lauluista 1970-luvulla. Finlandia-talon saliin oli ihmeekseni jäänyt tyhjiä paikkoja. En tiedä mistä mahtoi johtua, sillä Annelihan on mielestäni mahtava tulkitsija. Ranskalaiset soittajat, upea hanuristi ja osaava lyöjä hoitelivat hommat hyvin rutiinilla. Hanuristi ”kuritti” soitintaan, niin että pelkäsin kielien jo kärsivän moisesta, mutta mies todella osasi asiansa.

Lauantaina olin sitten Savoy-teatterissa Back to the Sixties: The Beat Goes on 2013 -konsertissa, jossa juhlittiin popin vuosikymmentä 1960–1969 ja juhlavuoden 1963 viisikymppisiä. Siellä oli mahtava meno. Illan kulkua johdatteli hilpeästi ja asiaan hyvin perehtyneenä Markku ”Mape” Veijalainen, ”apupoikanaan” Lasse Norres.

Meikäläiselle oli ilta täysi kymppi. ”Vanhat” kundit veti proggikset niin kuin ennen nuorena, jotkut ehkä vielä paremminkin. Topmostin Gugi esitti vielä soolonumerona BTS House Bandin kanssa End of the World -biisin ja yleisö palkitsi esityksen mahtavin aplodein. Samoin BTS House Bandin säestyksellä Kari Kuivalaisen Elvis-tulkinta sai yleisön kuumenemaan – aplodeista ei meinannut tulla loppua lainkaan. The Sixties Blondies -lauluyhtyeen vauhdikas esiintyminen läpi konsertin jätti tuskin ketään kylmäksi. Myös itselleni tuntemattomaksi jäänyt Junnu Sippola sai yleisön hullaantumaan Paul Ankan biisillä Crying in the Wind. The Soundsien Emma, Kulkurinvalssi ja Mandschurian Beat sai jengiltä raikuvat aplodit.

Vaikka tässä kaikkia ei nimeltä tule nyt mainittua, niin illan esiintyjäkaarti oli kerrassaan loistava. Entiset ajat, jolloin itsekin olin jonkinlainen ”julkkis”, tuli mieleen monesti nauttiessani illan esityksistä. Nono Söderberg ja Antero ”Antsu” Jakoilan kanssa olen itsekin työskennelyt joskus 1970-luvun levytyksissä.